Tiian musiikkimaun evoluutio

 

Heipparallaa taas kaikille ihanille lukijoilleni! Päätin taas hemmotella teidän lukuhermojanne postaamalla tarinaa luettavaksi. Tällä kertaa sain inspiraatiota kuunnellessani musiikkia ja muistellessani mitä kaikkea sitä on tullut joskus aikoinaan kuunneltua... Ihan kaikkea en kyllä varmana edes muista, mutta ne jotkut mitkä muistiini on jäänyt ovat osittain kategoriaa "VOI HÄVETYS!" . Mun musiikkimakua on haukuttu jatkuvasti ja haukutaan siis edelleenkin, nykyään kuitenkin suuttumisen sijasta reagoin tähän dissaukseen vaan enempi tyylillä "Middle fingers up if you don't give a fuck".

 

Anyway, Koska tästä postauksesta tulee todennäkoisesti aikas pitkä niin kurkataas sitten vähän millainen tämä "evoluutio" on...

 

Alkutaival

 

Okeih, jos nyt skipataan kaikki ne lastenlaulut yms. "vaahtosammuttimen kokoisten" musiikit ja keskitytään sille iälle kun muistan jotain kuunnelleenikin...Tämä aika siis sijoittuu aika sinne eskari-kolmosluokka aikavälille. Tällöin tuli ehkä eniten kuunneltua musiikkia "massan mukana". Koska noh, olihan sitä pakko kuunnella samaa mitä muutkin luokan tytöt! Silloin siis oli ainakin oli kovassa huudossa Gimmel-bändi, jota siis KAIKKI tytöt huudatti! Itse muistelen että taisipa minulta löytyä ainakin yksi kyseisen bändin levy. Suosikkibiisi taisi Gimmeliltä olla "Harmaata lunta"-niminen laulu https://www.youtube.com/watch?v=3N0Vfrgg5s4 

Luokkani tytöt tykkäsivät myös erittäin paljon varmaankin jokaiselle tutusta Asereje-kappaleesta, jonka siis esitti Las Ketchup-niminen tyttöbändi. Kyseisellä kappaleella nähtyä tanssikoreografiaa yritettiin sitten aina kovasti toki harjoitella tietysti :D https://www.youtube.com/watch?v=V0PisGe66mY

 

2000-luvun alulla oli tietenkin myös suorastaan jättimäisessä suosiossa eräs nuori "räppäri"...kyllä vain, Pikku G tietenkin! Koska muistelen ainakin Isoveljeni kuunnelleen Pikku G:n kappaleita, niin saatoinpa itsekin jokusen verran kyseisen artistin kappaleita kuunnella... (Voi häpeä nyt oikeesti noita ton ajan musiikkeja!) https://www.youtube.com/watch?v=eEQ0a494HfU

Jossain vaiheessa muista myös tykänneeni Kwan-yhtyeestä, taisipa multa löytyä jopa joku julistekin heiltä. Hauska fakta että mulla ja yhtyeen laulajalla, Marikolla on sama syntymäpäivä, 15.3.  Kwan:lta lempparibiisi taisikin olla Late-niminen luritus https://www.youtube.com/watch?v=aaAICwjARuY (Eipä toi hullummalta kuulostanut nytkään kun kuuntelin). 

 

Esiteini-vaiheen hervoton fanihysteria

 

Tää on sitä vaihetta jossa kohtaan viimestään mua alkaa hävettämään...

Nelosella tykkäsin kuunnella Black Eyed Peas-bändin biisejä silloisen bestikseni kanssa. Heiltä taisin tykätä eniten My Humps-biisistä https://www.youtube.com/watch?v=FaDUTU6cDok (ei toikaan biisi niin huono oo, edelleenkin pystyn kuuntelemaan). Naapurissani asui myös silloinen luokkakaverini Miia, joka oli kova Britney Spears-fani. Miia toki yritti saada meikäläistä tykkäilemään Britneystä, siinä onnistumatta niinkään :D

 

Vaan sitten siihen hävettävään osioon josta voisin jopa tehdä miltein oman postauksenkin....

Ollessani vitosluokalla meidän naapuriin muutti Saana ja Maria nimiset siskokset joksikin aikaa. Saanan ja Marian kanssa tuli kaverattua todella paljon joten myös tietty heidän musiikkinsa tarttui meikäläiseen... (Voi ei!)

Saana ja Maria oli sitten eräänä syyskuisena päivänä lähdössä katsomaan tätä lempparibändiään Elämä Lapselle-konserttiin ja käskivät mun katsella telkkaria, josko tytöt telkussa näkisin (Enpä nähnyt tyttöjä, jotain muuta kylläkin...)

Ihan illan viimeisenä esiintyi siis pääesiintyjänä tämä tyttöjen lemppari bändi suoraan Saksasta...Nimittäin TOKIO HOTEL!

 

Voi tsiisös miten meikäläinen tuijottikaan silmät suurina sitä telkkariruutua ja ihmetteli miten erikoiset hiukset laulaja, Bill omisti...Vaan siitä Übers Ende Der Welt-biisin kuulemisesta alkoikin mun hervoton fanihysteria ja rakkaus bändiä kohtaan, erityisesti bändin kaksospoikia, eli kitaristi Tom ja aiemmin mainitsemani laulaja Bill oli mun suuria ihailun kohteita (kyllä vaan, mun silloinen "suuri rakkauteni" näytti ihan naiselta)

Tokio hotelin kaikki levyt piti tietenkin kaikki itselleni haalia ja huoneen seinät piti vuorata täyteen julisteita! Kappaleiden sanat oli ne jota naapurin likkojen kanssa ahkerasti harjoiteltiin (vielä nykypäivänäkin muistan joidenkin biisien sanat, jopa niiden saksankielisten)

 

Tokio Hotel oli myös kimmoke meikäläiselle kovaan Saksa-pänttäämiseen, halusin kovasti oppia kieltä ja tietää maasta jotakin, josko jonain päivänä olisin päässyt jomman kumman Kaulitz-kaksosen vaimoksi (voi luoja sun kanssas Tiia!) Silloisen bestikseni kanssa meillä olikin kovia väittelyitä kumman mies Tom on... Olihan mä siis tietenkin "aivopessyt" bestikseni tykkäämään samasta bändistä, hommattiin jopa samanlaiset bändipaidat toisillemme! Lempparibiisiä TH:lta on vaikeampi sanoa, mutta yks saksankielinen lemppari taisi olla 1000 Meere-biisi https://www.youtube.com/watch?v=TnUJ1vU0npI (Ton sanoja osaan edelleen jotenkin)

 

Tokio Hotel-villitys kesti jonnekin seiskaluokan alulle asti, siitäkin huolimatta että mua kiusattiin bändin kuuntelusta erittäin paljon, erityisesti sisarukset tykkäs naljailla siitä. Voin siis sanoa että Tokio Hotel opetti mulle jotain elämässä...Se opetti mulle rohkeutta olla erilainen kuin muut kiusaamisesta/muiden mielipiteistä huolimatta! Tää kyseinen bändi, pikemminkin itse laulaja on vissiin ollut osittain kimmokkeena siihenkin miks mä itte tykkään emojen, scenejen yms. tyylistä, olihan Bill aika erikoisen näköinen tyyliltään. Nykypäivänä kuitenkin ei tämä kyseinen bändi uppoa meikäläiseen enää mitenkään. Kuuntelin taannoin jonkun uuden kappaleen ja hyih! - oksennus meinasi tulla! Ton jälkeen ei oo pahemmin tullutkaan enää pahempia fanihysterioita, ei edes mun nykyisiin lempparibändeihin kuuluva Black Veil Brides saanut moista aikaseks...

 

Yläaste ja amiksen alku

 

yläasteella tuli kuunneltua enimmäkseen poppia ja oikeastaan kaikkea mitä radiossa renkutettiin, tämä sama linja jatkui oikeastaan ihan sinne amiksen ekan vuoden puoliväliin asti jolloin mun musiikkimaku muuttuikin radikaalimmin. Vielä kuitenkin  seiskaluokalla meikäläinen oli sellainen "japsiernu". Kutosluokan lopulla nimittäin innostuin kuuntelemaan japanilaista musiikkia visual kei-bändi An Cafe:lta (Voi hävetys näitä mun musiikkivalintojani taas!) Silloin mulla oli myös bändin (naisennäköisten) poikien inspiroimana tapana pukeutua TODELLA värikkäästi! Lienekö siis tuosta meikä traumatisoitunut niin pahasti että pukeudun nykyään suurimmalti osin mustaan. :D An Cafe-renkutuksia tuli kuunneltua kuitenkin vaan n. vajaa 1,5 vuotta. Lempparibiisi heiltä taisikin olla ylipirteä Smile Ichiban ii Onna https://www.youtube.com/watch?v=Q3y-80HBM6Q Japania en kuitenkaan niinkään innostunut opettelemaan "japsiernuiluni" takia :D

 

Kasi-ja ysiluokalla sekä amiksen alussa tuli siis kuunneltua enempi "mainstream"-radiorenkutuksia ja perus poppia. Muistan että vuoden 2011 euroviisuista mieleeni jäi silloinen Ruotsin edustaja Eric Saade, joka tuolloin siis esitti viisuissa Popular-kappaleensa sijoittuen peräti kolmanneksi, miltein jopa voitti koko viisut! Popularia kuin myös muitakin Saaden biisejä saatan edelleen kuunnella joskus kun alkaa liikaa raskaamman puoleinen musiikki särjettää korvia https://www.youtube.com/watch?v=Nfx0OMM2u0A

Eric ei kuitenkaan ollut mitenkään syynä siihen, miksi pärjäsin ruotsissa niin hyvin ja sain hyviä numeroita kokeista. Olihan Eric toki sellainen mun "julkkisihastus" kasilla jääkiekkoilija Antti Pihlströmin ohella, mutta päätös ruotsinkielen "hiketyksestä" oli tullut jo aikana ennen Saadeja.

Amiksen puoliväliin asti tuli siis kuunneltua Eric Saaden lisäksi mm. Lady Gagaa, Enrique Iglesiasta ja mitä milloinkin nyt radiossa renkutettiin. Tuosta ajasta ei siis nyt niin hirveemmin tarinoitavaa ole

 

Amiksen loppu ja nykypäivä

 

Amiksen ekan vuoden puolivälissä sain kuulla silloisen bestikseni kautta nykyisestä lempparibändeihinikin lukeutuvasta Black Veil Brides:sta. Hänen silloinen asuntola-kämppiksensä kuunteli BVB:tä ja oli menossa siis jopa keikallekin! Mulle siis silloinen bestis kertoili puhelimessa kuinka oli menossa tämän bändin keikalle mukaan kämppiksensä kanssa. Sen varmaankin yli tunnin kestäneen puhelun jälkeen oli pakko vielä viestillä varmistaa bändin nimi bestikseltä ja tietty kirjoittaa se youtubeen. Valitsin siis ensimmäisen valikossa olevan biisin, joka sattui olemaan bändin debyytti, legendaarinen Knives and Pens https://www.youtube.com/watch?v=gFDCHdKbKBY <3 

 

Vaan koska meikäläinen ei ollut aiemmin tottunut kuuntelemaan noinkin "rajua" musiikkia, niin ei tämä tytsy ihan ekalla kuunnelmalla syttynyt Black Veil Bridesille...Piti kuunnella pari kertaa biisejä läpi ennenkuin sitten suorastaan rakastuinkin BVB:n tuotantoon...Seuraavana päivänä jo soittelinkin tälle bestikselleni että haluan ehdottomasti keikalle mukaan! 

 

Bändistä tulikin mulle sitten todella tärkeä osa elämää, ollen sitä edelleenkin. Black Veil Bridesin musiikkia kuuntelemalla jaksoin läpi mulle todella raskaan amiksen tokavuoden, jolloin mulle puhkes masennusoireet ja jonkinlainen ahdistuneisuushäiriökin todettiin. Siinä siis kun joutui ravaamaan psykologin juttusilla kertomassa olostaan, toimi BVB:n biisit ikäänkuin lääkkeenä ja lohduttajana mun oloon. Bändin biiseissä kun on hyviä, ikäänkuin voimaa antavia sanoja. Etenkin Saviour-biisistä tuli mulle jotenkin sellainen "voimabiisi". https://www.youtube.com/watch?v=X89vRMWDqkg <3 Biisejä osaan aikas hyvin ulkoa tältä bändiltä, niin rakas se mulle on. Kliseistä ehkä, mutta ilman BVB:tä mä en olis välttämättä jaksanut sitä tokanvuoden riepottelua! Mun sisarukset, erityisesti nilkki isosiskoni Katja tykkää arvostella mun Black Veil Bridesin kuuntelua, mutta mä oon onnekseni oppinut olemaan välittämättä moisesta. Anteeksi siis vaan, mutta mä RAKASTAN Black Veil Bridesia!! 

 

No juuh...BVB:n kautta mukaan onkin sitten tarttunut erittäin paljon muita bändejä joita tulee kuunneltua. Näin parisuhteessa ollessa on myös tarttunut poikaystävältä joitain bändejä kuunteluun itsellenikin. Koska kestäisi miljoona vuotta kirjoittaa kaikki, niin mainitsen esimerkkinä kuuntelemistani vaan muutaman: Bring Me The Horizon, Of Mice & Men, Escape The Fate, Alesana, Dead By April, Pierce The Veil, Silverstein, AFI, A Vain Attempt ja todella moni muu siis... Mua vois kutsua jollain tapaa vähän "corehoroksi" johtuen siitä että tykkään kuunnella etupäässä metalcorea...kuitenkin itse kuvailen omaavani laajan musiikkimaun. Toisin kuin kaikki siis luulee, niin kuuntelen mä muutakin kun tota "huutamista"! Mä kuuntelen siis myös näitä perus radio-ja yökerho "renkutuksia"! Kyllä täällä mun kämpässä siis voi kuulla esim. Teflon Brothersia tai jopa ihan iskelmää jossain Kaija Koon muodossa. Mitään One Directionia tai Justin Bieberin musiikkia en kuitenkaan kuuntele mistään hinnasta! 

 

Näin siis teille lukijoilleni päätin hieman tarinoida siitä miten musiikkimakuni on kehittynyt tähän päivään mennessä. Koska kirjoitus oli jälleen todella pitkä, en ehkä teille sen enempää aiheesta tarinoi. Kiitos kun luit tekstini, palaillaan taas seuraavan kirjoitukseni parissa!

-Tiia-